Kurakelit ja pimeys

Syksy on jo pitkällä ja joulu alkaa lähestyä. Lumia ei vaan vielä näy ja tuntuu että ulkona oleva jatkuva pimeys syö kaiken. Koirat kantaa sisälle tassuissa jatkuvasti kuraa. Asunto, varsinkin eteisestä tuntuu pieneltä hiekkalaatikolta ja jatkuvaan saa olla imuroimassa niin että rapina käy. Tuossa viime viikolla tapahtui kuitenkin pieni ihme ja huomasin ulkona erikoisen valoilmiön. Aurinkohan se siellä paistoi. Pyyhin äkkiä kamerasta pölyt ja mentiin vauhdilla pellolle koirien kanssa nauttimaan kauniista päivästä. Minulla on viimeaikoina ollut huonoa tuuria vähän kaikkien asioiden kanssa (muistutukseksi miksi minua kutsutaan paskamäihäksi), tähän kuuluu mm. objektiivin hajoaminen. Kerkisin onneksi tuona päivänä kuitenkin kuvia ottaa ja sain mm. Rutusta vihdoinkin kivoja kuvia. Kuvia selaillessani löysin myös viimeisen Seitasta otetun kuvan. Kaunis, rakas Seita. Hirveä ikävä.

Kaverukset

Tervetuloa perheeseen Ruttu!

Jotkut asiat vain tapahtuvat. En tiedä miten näin kävi, mutta uskon että joskus jotkut asiat vain on tarkoitettu tapahtuvaksi. En koskaan ollut harkinnut sekarotuista koiraa, varsinkaan mitään mäyräkoira-mallista nakkikoiraa. Jotenkin tuo koira vain raivasi tiensä sydämeeni ja tännehän se jäi asumaan. Alusta asti se on tuntunut omalta koiralta ja jo muuta päivä meillä olon jälkeen tuntui myös että se olisi asunut meillä aina. En ole koskaan kokenut sitä kuuluisaa rakkautta ensisilmäyksellä-hetkeä, mutta nyt se sattui minunkin kohdalleni.

Surku-silmä, Suttu-Ruttu, Hymypoika, Sohva Champion, sängynvaltaaja, täysivaltainen perheenjäsen, joka on varustettu pienellä napoleon-kompleksilla. Luonteeltaan Ruttu on mitä ihastuttavin koira ja aina niin iloinen. Hieman pidättyväinen vieraita kohtaan, kaipaa ns. aikaa lämmetäkseen.

Ruttu on noin 2,5vuotias x-rotuinen kodinvaihtaja. Se muutti meille asumaan, koska sen edellisellä perheellä ei ollut aikaa sille. Sen vanhempien roduista ei ole tietoa, mutta ulkoisesta habituksesta voi varmaksi päätellä ainakin welsh corgin. Ruttu on tällähetkellä vielä leikkaamaton, mutta sen asian järjestämme jossain vaiheessa ja samalla hoidamme myös sirutuksen ja FIX-rekisteröinnin.

Riitillä ja Rutulla oli alussa omat kädenvääntönsä, mutta jo muutamassa päivässä pojista tuli kuin paita ja peppu - Riitti ja Ruttu. Seitan jättämää aukkoa nyt ei voi paikata millään, eikä pidäkään ja Rutulle ei ole annettu kotia sitä varten, mutta on se vain niin että koiria pitää olla vähintään kaksi. Koti on taas täynnä kaksin verroin hännänheilutusta, kuolapusuja, koiran karvaa ja näin loskakelien aikana myös kuratassuja! Niinkuin koiraperheessä kuuluukin.

Kangasalan ryhmänäyttely

Käytiin tänään Riitin kanssa pyörähtämässä Kangasalan ryhmänäyttelyissä Kirsi Honkasen arvosteltavana. Riitti sai tulokseksi NUO EH2
"Hyväkokoinen, tiiviisti rakentunut nuori uros, oikeat pään mittasuhteet, melko voimakas otsapenger, hyvät korvat, hyvä kaula ja selkä. Liikkeessä hieman korkea-asentoinen häntä, hyvä eturinta, riittävän pitkä rintakehä, hyvä raajaluusto, hyvät etukulmaukset, voimakkaat takakulmaukset. Saisi liikkua hieman pidemmällä askeleella, hyvä karvapeite ja väri"

Herättiin aamulla siinä kuuden maissa, juotiin kahvit, pakattiin kamat ja otettiin suunta kohti Kangasalaa. Onneksi matka oli tällä kertaa huomattavasti lyhyempi, kuin mitä kuukausi sitten Seinäjoelle lähdettäessä. Sekä minulla että Riitin handlerina toimineella kaverillanikaan ei ollut oikein minkäänlaista intoa koko reissuun, mutta mentiin nyt kuitenkin "koska oli maksettu". Reissu sujui kuitenkin hyvin.

Olen nyt muutaman viikon aikana huomannut, että Riitti on tosiaan alkanut aikuistumaan. Se on muuten hyvä kun koira rauhoittuu pikkuhiljaa mutta huonona puolena esiin on alkanut tulla testosteronin jylläys. Riitille on alkanut tulla pahaksi tavaksi vähän mesota muille koirille, varsinkin uroksille. Tähän kuitenkin kiinnitetään nyt kunnolla huomiota. Alkuun Riitti kulkikin näyttelypaikalla kun joku euroopan omistaja, mutta onneksi oltiin sen verran ajoissa (noin tuntia ennen), että kerkisi rauhoittua kehään mentäessä. 

Loppujen lopuksi Riitti esiintyikin jo huomattavasti paremmin mitä aikaisemmin. Niin se vaan kokemus karttuu. Laatuarvosteluun oltiin erittäin tyytyväisiä ja minusta se on aikalailla koiran näköinen arvostelukin. Kuvia otin vain muutaman ja hyvin hätäiseen. Monella onneksi siellä kamerat räpsyivät, pitää katsoa jos muilta löytyisi vähän edustavampia ja parempilaatuisempia otoksia.


Nyt sitten rauhoitutaankin loppuvuodeksi, pidetään hieman taukoa näyttelyistä, ruvetaan odottamaan joulua, syödään hyvin, rentoudutaan ja katsotaan uusia seikkailuja sitten ensi vuodelle! Kiitokset Akulle Riitin esittämisestä, kyllä susta vielä mainio handleri tulee!

Elämä jatkuu.

Seitalle alkoi pikkuhiljaa nyt kesän aikana tulla kasvaimia jälleen tuohon jalkaan, mistä niitä oli jo ennestään leikattu. Myös rinnasta ja kitalaesta löytyi pienet kasvaimet. Muuten minun puolesta koira olisi saanut olla patteineen niin kauan kun vain pystyi koiranelämää niiden kanssa elämään. Tassussa olevat kasvaimet kuitenkin vaivasivat liikkumista, koska ne osuivat maahan ja hinkkautuivat auki. Muuten Seita oli koko ajan iloinen oma itsensä.

Sanomattakin selvää että tassu oli kuitenkin kipeä ja vaivasi, joten varattiin aika eläinlääkärille. Kuten jo itsekin arvelin, vaihtoehtoina ei ollut kuin jalan amputointi. Joku olisi siihen saattanut lähteäkin mukaan, mutta minun mielestä se olisi kuitenkin rajoittanut Seitan elämää eikä minun mielestä se olisi parantanut elämänlaatua. Kuitenkin kun kasvaimia oli jo muuallakin, niin Seita oli tikittävä aikapommi. Keuhkoista ei kuulunut mitään erikoisia ääniä, mutta eläinlääkärin mukaan kasvaimet olisivat suurella todennäköisyydellä levinneet sisäelimiinkin. Mietittiin myös tuota kitalaessa olevaa kasvaimen alkua ja sitä mihin tahtiin tassun kasvaimet olivat kasvaneet.

"Mieluummin vaikka kuukausia liian aikaisin, kuin päivääkään liian myöhään." En halunnut enää tyttöä enempää kiusata ja niin elämäni koira nukkui pois. Vaikka Seitan tuntien tiedän päätöksen olleen oikea, en voinut välttyä "entä jos" ajatuksilta. Ne vaivasivat minua ennen ja jälkeen eläinlääkärillä käynnin. Seita kuitenkin käveli klinikalle ihan pirteänä omana itsenään, häntä heiluen, mutta hieman linkaten. Tuntui kun olisin vienyt tervettä koiraa piikille, vaikka tiesin ettei näin ollut. Tunne oli kuitenkin hyvin lohduton.

Niinhän se vain on että elämä kuitenkin jatkuu. Riitti oli hyvin levoton ja hämillään pari päivää, mutta alkoi sitten palautua omaksi itsekseen. Virtaa sillä riittää kuin duracell patterissa, vaikka kuinka saisi juosta hönttästä. Olin ennen Seitan poismenoa ajatellut kolmatta koiraa ja tarkoitus olisikin nyt jossain vaiheessa löytää Riitille kaveri kotiin jahka tässä elämä alkaa taas rullaamaan hyvillä mielin.

29.päivä on Kangasalan ryhmänäyttelyt joihin olen Riitin ilmoittanut. Pitäisi ruveta taas vähän muistuttelemaan käytöstapoja sinne. En ole hirveän innostunut tällä hetkellä tapahtumasta, mutta onpahan muuta ajateltavaa ja koiramaista menoa.

Muistoissa Seita

Yksi kovimmista reissuista takana. Sinne lähti maailman paras koira viimeiselle matkalleen, turhan monta vuotta liian aikaisin. Hyvä tyttö Seita, nyt saat juosta vapaana. 23.7.2007-11.11.2014


























Kirjoitan Seitasta lisää myöhemmin. Nyt tuska menetyksestä on aivan liian suuri ja vetää sanattomaksi. Liian monta unetonta yötä takana, vaikka tiedän päätöksen olleen oikea ja tietynlainen kivi onkin harteilta pudonnut. Vaikea vain uskoa että tuota koiraa ei enää ole - ainahan se on tossa vieressä varjona kulkenut. Seita jätti ison aukon kotiin ja nyt on pakko opetella olemaan ilman sitä. Päivä kerrallaan eteenpäin.

Seinäjoki KV 26.10

Riitti eilen Seinäjoella Anneli Pukkilan arvostelemana NUO EH1.
"17kk, vahvapäinen uros jolla vaaleat silmät, hieman kookkaat korvat. Mittasuht. hieman lyhyt. Saisi kulmautua kauttaaltaan paremmin, kevyt rajaluusto. Liikkuu kovin lyhyellä askeleella ahtaasti takaa. Tarvitsee lisää kehätottumusta. Hyvä karvanlaatu."

Riitin ensimmäinen näyttelyreissu siis onnellisesti takana ja tultiin kotiin 12h reissusta hyvillä mielin. Itse näyttely oli mukavalla paikalla Seinäjoki Areenalla ja löysimmekin sinne navigaattorisekoilusta huolimatta. Riitti rauhoittui näyttelypaikalle ihan hyvin alkuhöyryämisen jälkeen. Kehäkokemusta selvästikin tarvitaan lisää, mutta Riitin ensimmäiseksi näyttelykerraksi se käyttäytyi ja esiintyi ihan nätisti. Kiitokset tietysti handlerille Riitin taitavasta esittämisestä.

Kaikki meni siis aikalailla sujuvasti. Muutamasta kohdasta arvostelussa olen hieman eri mieltä, mutta pidin tuomarista paljon. Mukava saada useamman lauseen pituinen kirjallinen arvostelu koirasta sen yhden lauseen sijaan. Oli myös ilo nähdä monta kaunista porokoiraa paikan päällä. Riitti oli pudottanut turkkiaan pari viikkoa ennen näyttelyitä ja tiesinkin sen olevan hyvin karvattomassa kunnossa. Hieman hävetti kun näin miten muhkeaturkkisia koiria paikalle tuotiin! Toivottavasti turkki kerkiää kasvaa Kangasalan näyttelyihin menessä takaisin.. Kuten yleensäkin hauskan reissun jälkeen alkoi loppumatkasta jutut olla jo hieman väsynyttä ja kotiin päästyä sekä ihmiset ja koirat sammuivat hyvin nopeasti. Kiitokset koko seurueelle!

Muutoksia ja näyttelytreenejä

Kesä on mennyt aika haipakkaa ohi ja syksy on tuonut mukanaan muutoksia. Päätin lopettaa kotisivuni kokonaan, mutta kuvagalleria säilyy ennallaan. Myös blogi siirtyy tänne blogspotin puolelle.

Pikkuhiljaa alkaa lähestyä Riitin debyytti näyttelykehässä. Ensi viikolla starttaamme auton ja otamme nokan kohti Seinäjokea. Minua itseäni alkaa jo jännittää, mutta onneksi minun ei tarvitse kuin toimia hovikuvaajana. Ilmoitin Riitin jo kuitenkin seuraavaan koettelemukseen Kangasalalle 29.11...

Käytiin tänään mätsärissä Tuuloksessa ja se oli ensimmäinen kerta Riitille kun se oli minkäänlaisessa koiratapahtumassa. Tapahtuma järjestettiin parkkihallissa, mikä oli tuolle höyryjunalle aivan uusi paikka. Mätsäri meni kuitenkin hyvin, mitä nyt tuon keskittymiskykyä koeteltiin ihan urakalla. Treenattiin sekä koiraa, että meidän tulevaa händleriä ja Riitti sijoittuikin loppujen lopuksi meidän suureksi yllätykseksi sinisten toiseksi. Päästiin sitten lähtemään herkkupussin kanssa kotiin päin ja hyvillä mielin. Koira olisi kuitenkin voinut esiintyä paremmin, joten treenattavaa vielä riittää. Tuulokseen ei meiltä ollut niin pitkä matka, joten Seita sohvaili kotona tyytyväisenä possunkorvan kanssa.

Palajamme näyttelykuulumisiin uudestaan sitten ensi sunnuntain jälkeen!