Kurakelit ja pimeys

Syksy on jo pitkällä ja joulu alkaa lähestyä. Lumia ei vaan vielä näy ja tuntuu että ulkona oleva jatkuva pimeys syö kaiken. Koirat kantaa sisälle tassuissa jatkuvasti kuraa. Asunto, varsinkin eteisestä tuntuu pieneltä hiekkalaatikolta ja jatkuvaan saa olla imuroimassa niin että rapina käy. Tuossa viime viikolla tapahtui kuitenkin pieni ihme ja huomasin ulkona erikoisen valoilmiön. Aurinkohan se siellä paistoi. Pyyhin äkkiä kamerasta pölyt ja mentiin vauhdilla pellolle koirien kanssa nauttimaan kauniista päivästä. Minulla on viimeaikoina ollut huonoa tuuria vähän kaikkien asioiden kanssa (muistutukseksi miksi minua kutsutaan paskamäihäksi), tähän kuuluu mm. objektiivin hajoaminen. Kerkisin onneksi tuona päivänä kuitenkin kuvia ottaa ja sain mm. Rutusta vihdoinkin kivoja kuvia. Kuvia selaillessani löysin myös viimeisen Seitasta otetun kuvan. Kaunis, rakas Seita. Hirveä ikävä.

Kaverukset

Tervetuloa perheeseen Ruttu!

Jotkut asiat vain tapahtuvat. En tiedä miten näin kävi, mutta uskon että joskus jotkut asiat vain on tarkoitettu tapahtuvaksi. En koskaan ollut harkinnut sekarotuista koiraa, varsinkaan mitään mäyräkoira-mallista nakkikoiraa. Jotenkin tuo koira vain raivasi tiensä sydämeeni ja tännehän se jäi asumaan. Alusta asti se on tuntunut omalta koiralta ja jo muuta päivä meillä olon jälkeen tuntui myös että se olisi asunut meillä aina. En ole koskaan kokenut sitä kuuluisaa rakkautta ensisilmäyksellä-hetkeä, mutta nyt se sattui minunkin kohdalleni.

Surku-silmä, Suttu-Ruttu, Hymypoika, Sohva Champion, sängynvaltaaja, täysivaltainen perheenjäsen, joka on varustettu pienellä napoleon-kompleksilla. Luonteeltaan Ruttu on mitä ihastuttavin koira ja aina niin iloinen. Hieman pidättyväinen vieraita kohtaan, kaipaa ns. aikaa lämmetäkseen.

Ruttu on noin 2,5vuotias x-rotuinen kodinvaihtaja. Se muutti meille asumaan, koska sen edellisellä perheellä ei ollut aikaa sille. Sen vanhempien roduista ei ole tietoa, mutta ulkoisesta habituksesta voi varmaksi päätellä ainakin welsh corgin. Ruttu on tällähetkellä vielä leikkaamaton, mutta sen asian järjestämme jossain vaiheessa ja samalla hoidamme myös sirutuksen ja FIX-rekisteröinnin.

Riitillä ja Rutulla oli alussa omat kädenvääntönsä, mutta jo muutamassa päivässä pojista tuli kuin paita ja peppu - Riitti ja Ruttu. Seitan jättämää aukkoa nyt ei voi paikata millään, eikä pidäkään ja Rutulle ei ole annettu kotia sitä varten, mutta on se vain niin että koiria pitää olla vähintään kaksi. Koti on taas täynnä kaksin verroin hännänheilutusta, kuolapusuja, koiran karvaa ja näin loskakelien aikana myös kuratassuja! Niinkuin koiraperheessä kuuluukin.