Karhukallion King's Arthur
i. Huiskunauhus
e. Cossaks Fennic Fazerina
Syntynyt 16.05.2013
e. Cossaks Fennic Fazerina
Syntynyt 16.05.2013
Riitti KoiraNetissä
Riitti. Höyryjuna ja tykinkuula. Hyvin energinen nuori jätkä ja mahdottoman utelias, tunkee nokkansa aivan joka paikkaan. Hyväntahtoinen sählä, joka repeää ilosta aina kun meille tulee vieraita kylään. Pikkukakarana pentueen kovaäänisin - ja on sitä varmasti vieläkin. Osaa käyttää ääntään monipuolisesti, edes haukottelu ei onnistu hiljaisesti. Kaiken tämän hurjan nuoruuden voiman alta löytyy kuitenkin koira, joka änkee sohvalle viereen ja painaa pään syliin.
Musta porokoirauros vaalein merkein. Se mistä haaveilin, kun aloin kiinnostumaan lapinporokoirista.
Toisin kuitenkin kävi ja ensimmäinen lpk olikin parkki ja vieläpä narttu. Nyt kuitenkin haave toteutui ja vieläpä tuplana. Olin jo pitkään tässä välissä haaveillut siitä että jättäisin Seitan jälkeläisen kotiin kasvamaan. Kun veljelleni etsittiin porokoiraa, katselin vähän sillä silmällä urosta, mitä voitaisiin käyttää myöhemmin Seitalle. Näin kävi, kun Saajosta kasvoi hieno, terve ja hyväluonteinen kaveri.
Pennut syntyivät ja kasvoivat. Jo ensimmäisistä elinpäivistään ykköspojassa oli "sitä jotain" ja se tuntui omalta koiralta mitä ennemmän ikää tuli. Kun Riitti tuli kotiin ja alkoi kotiutua, tuntui että se olisi ollut meillä aina.
Nimi Riitillä oli jo kauan ennen syntymää. Mietin aikanaan Seitan pennulle nimeä, joka sopisi sekä urokselle, että nartulle. Lueskelin jostain lapin seidoista ja mieleeni painautui lause jossa kerrottiin seitojen juurella järjestettäneen erilaisia riittejä. Koska pentue oli Seitan viimeinen, niin nyt RIITTI. Eipä sitä siinä enää tarvinnut muuta ruveta miettimään.
Riitti on suhteellisen kovapäinen, mutta luonteeltaan pehmompi mitä antaa ymmärtää. Sanon sitä kotosalla miemie-koiraksi, koska Riitin omasta mielestä kaikki on Hänen ja Hän tulee aina ensimmäisenä, Hän saa jos Hän tahtoo. Meillä sen elämä ei kuitenkaan mene niin, mutta ainahan sitä saa yrittää. Kyllä ne tassut sieltä pilvilinnoista aina maahan tulee, kun hieman muistuttaa (joko minä tai Seita-emo).
Kaiken kaikkiaan hauska koira, aina menossa mukana ja ei jäisi mistään pois ollenkaan. Jos tekemistä ei anneta, niin sitä itse keksitään. Vieraat ihmiset ovat ihania ja kun kylään meille joku sattuu tulemaan niin korvat meinaa unohtua ja ilo menee koko koiraan. Osaa onneksi kuitenkin rauhoittuakin välillä ja pentuhan tämä vielä.
Järkeä löytyy, vaikka miesten tapaan vähän putkiaivoinen onkin.
Riitti. Höyryjuna ja tykinkuula. Hyvin energinen nuori jätkä ja mahdottoman utelias, tunkee nokkansa aivan joka paikkaan. Hyväntahtoinen sählä, joka repeää ilosta aina kun meille tulee vieraita kylään. Pikkukakarana pentueen kovaäänisin - ja on sitä varmasti vieläkin. Osaa käyttää ääntään monipuolisesti, edes haukottelu ei onnistu hiljaisesti. Kaiken tämän hurjan nuoruuden voiman alta löytyy kuitenkin koira, joka änkee sohvalle viereen ja painaa pään syliin.
Musta porokoirauros vaalein merkein. Se mistä haaveilin, kun aloin kiinnostumaan lapinporokoirista.
Toisin kuitenkin kävi ja ensimmäinen lpk olikin parkki ja vieläpä narttu. Nyt kuitenkin haave toteutui ja vieläpä tuplana. Olin jo pitkään tässä välissä haaveillut siitä että jättäisin Seitan jälkeläisen kotiin kasvamaan. Kun veljelleni etsittiin porokoiraa, katselin vähän sillä silmällä urosta, mitä voitaisiin käyttää myöhemmin Seitalle. Näin kävi, kun Saajosta kasvoi hieno, terve ja hyväluonteinen kaveri.
Pennut syntyivät ja kasvoivat. Jo ensimmäisistä elinpäivistään ykköspojassa oli "sitä jotain" ja se tuntui omalta koiralta mitä ennemmän ikää tuli. Kun Riitti tuli kotiin ja alkoi kotiutua, tuntui että se olisi ollut meillä aina.
Nimi Riitillä oli jo kauan ennen syntymää. Mietin aikanaan Seitan pennulle nimeä, joka sopisi sekä urokselle, että nartulle. Lueskelin jostain lapin seidoista ja mieleeni painautui lause jossa kerrottiin seitojen juurella järjestettäneen erilaisia riittejä. Koska pentue oli Seitan viimeinen, niin nyt RIITTI. Eipä sitä siinä enää tarvinnut muuta ruveta miettimään.
Riitti on suhteellisen kovapäinen, mutta luonteeltaan pehmompi mitä antaa ymmärtää. Sanon sitä kotosalla miemie-koiraksi, koska Riitin omasta mielestä kaikki on Hänen ja Hän tulee aina ensimmäisenä, Hän saa jos Hän tahtoo. Meillä sen elämä ei kuitenkaan mene niin, mutta ainahan sitä saa yrittää. Kyllä ne tassut sieltä pilvilinnoista aina maahan tulee, kun hieman muistuttaa (joko minä tai Seita-emo).
Kaiken kaikkiaan hauska koira, aina menossa mukana ja ei jäisi mistään pois ollenkaan. Jos tekemistä ei anneta, niin sitä itse keksitään. Vieraat ihmiset ovat ihania ja kun kylään meille joku sattuu tulemaan niin korvat meinaa unohtua ja ilo menee koko koiraan. Osaa onneksi kuitenkin rauhoittuakin välillä ja pentuhan tämä vielä.
Järkeä löytyy, vaikka miesten tapaan vähän putkiaivoinen onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti