Kurakelit ja pimeys

Syksy on jo pitkällä ja joulu alkaa lähestyä. Lumia ei vaan vielä näy ja tuntuu että ulkona oleva jatkuva pimeys syö kaiken. Koirat kantaa sisälle tassuissa jatkuvasti kuraa. Asunto, varsinkin eteisestä tuntuu pieneltä hiekkalaatikolta ja jatkuvaan saa olla imuroimassa niin että rapina käy. Tuossa viime viikolla tapahtui kuitenkin pieni ihme ja huomasin ulkona erikoisen valoilmiön. Aurinkohan se siellä paistoi. Pyyhin äkkiä kamerasta pölyt ja mentiin vauhdilla pellolle koirien kanssa nauttimaan kauniista päivästä. Minulla on viimeaikoina ollut huonoa tuuria vähän kaikkien asioiden kanssa (muistutukseksi miksi minua kutsutaan paskamäihäksi), tähän kuuluu mm. objektiivin hajoaminen. Kerkisin onneksi tuona päivänä kuitenkin kuvia ottaa ja sain mm. Rutusta vihdoinkin kivoja kuvia. Kuvia selaillessani löysin myös viimeisen Seitasta otetun kuvan. Kaunis, rakas Seita. Hirveä ikävä.

Kaverukset