Kangasalan ryhmänäyttely

Käytiin tänään Riitin kanssa pyörähtämässä Kangasalan ryhmänäyttelyissä Kirsi Honkasen arvosteltavana. Riitti sai tulokseksi NUO EH2
"Hyväkokoinen, tiiviisti rakentunut nuori uros, oikeat pään mittasuhteet, melko voimakas otsapenger, hyvät korvat, hyvä kaula ja selkä. Liikkeessä hieman korkea-asentoinen häntä, hyvä eturinta, riittävän pitkä rintakehä, hyvä raajaluusto, hyvät etukulmaukset, voimakkaat takakulmaukset. Saisi liikkua hieman pidemmällä askeleella, hyvä karvapeite ja väri"

Herättiin aamulla siinä kuuden maissa, juotiin kahvit, pakattiin kamat ja otettiin suunta kohti Kangasalaa. Onneksi matka oli tällä kertaa huomattavasti lyhyempi, kuin mitä kuukausi sitten Seinäjoelle lähdettäessä. Sekä minulla että Riitin handlerina toimineella kaverillanikaan ei ollut oikein minkäänlaista intoa koko reissuun, mutta mentiin nyt kuitenkin "koska oli maksettu". Reissu sujui kuitenkin hyvin.

Olen nyt muutaman viikon aikana huomannut, että Riitti on tosiaan alkanut aikuistumaan. Se on muuten hyvä kun koira rauhoittuu pikkuhiljaa mutta huonona puolena esiin on alkanut tulla testosteronin jylläys. Riitille on alkanut tulla pahaksi tavaksi vähän mesota muille koirille, varsinkin uroksille. Tähän kuitenkin kiinnitetään nyt kunnolla huomiota. Alkuun Riitti kulkikin näyttelypaikalla kun joku euroopan omistaja, mutta onneksi oltiin sen verran ajoissa (noin tuntia ennen), että kerkisi rauhoittua kehään mentäessä. 

Loppujen lopuksi Riitti esiintyikin jo huomattavasti paremmin mitä aikaisemmin. Niin se vaan kokemus karttuu. Laatuarvosteluun oltiin erittäin tyytyväisiä ja minusta se on aikalailla koiran näköinen arvostelukin. Kuvia otin vain muutaman ja hyvin hätäiseen. Monella onneksi siellä kamerat räpsyivät, pitää katsoa jos muilta löytyisi vähän edustavampia ja parempilaatuisempia otoksia.


Nyt sitten rauhoitutaankin loppuvuodeksi, pidetään hieman taukoa näyttelyistä, ruvetaan odottamaan joulua, syödään hyvin, rentoudutaan ja katsotaan uusia seikkailuja sitten ensi vuodelle! Kiitokset Akulle Riitin esittämisestä, kyllä susta vielä mainio handleri tulee!

Elämä jatkuu.

Seitalle alkoi pikkuhiljaa nyt kesän aikana tulla kasvaimia jälleen tuohon jalkaan, mistä niitä oli jo ennestään leikattu. Myös rinnasta ja kitalaesta löytyi pienet kasvaimet. Muuten minun puolesta koira olisi saanut olla patteineen niin kauan kun vain pystyi koiranelämää niiden kanssa elämään. Tassussa olevat kasvaimet kuitenkin vaivasivat liikkumista, koska ne osuivat maahan ja hinkkautuivat auki. Muuten Seita oli koko ajan iloinen oma itsensä.

Sanomattakin selvää että tassu oli kuitenkin kipeä ja vaivasi, joten varattiin aika eläinlääkärille. Kuten jo itsekin arvelin, vaihtoehtoina ei ollut kuin jalan amputointi. Joku olisi siihen saattanut lähteäkin mukaan, mutta minun mielestä se olisi kuitenkin rajoittanut Seitan elämää eikä minun mielestä se olisi parantanut elämänlaatua. Kuitenkin kun kasvaimia oli jo muuallakin, niin Seita oli tikittävä aikapommi. Keuhkoista ei kuulunut mitään erikoisia ääniä, mutta eläinlääkärin mukaan kasvaimet olisivat suurella todennäköisyydellä levinneet sisäelimiinkin. Mietittiin myös tuota kitalaessa olevaa kasvaimen alkua ja sitä mihin tahtiin tassun kasvaimet olivat kasvaneet.

"Mieluummin vaikka kuukausia liian aikaisin, kuin päivääkään liian myöhään." En halunnut enää tyttöä enempää kiusata ja niin elämäni koira nukkui pois. Vaikka Seitan tuntien tiedän päätöksen olleen oikea, en voinut välttyä "entä jos" ajatuksilta. Ne vaivasivat minua ennen ja jälkeen eläinlääkärillä käynnin. Seita kuitenkin käveli klinikalle ihan pirteänä omana itsenään, häntä heiluen, mutta hieman linkaten. Tuntui kun olisin vienyt tervettä koiraa piikille, vaikka tiesin ettei näin ollut. Tunne oli kuitenkin hyvin lohduton.

Niinhän se vain on että elämä kuitenkin jatkuu. Riitti oli hyvin levoton ja hämillään pari päivää, mutta alkoi sitten palautua omaksi itsekseen. Virtaa sillä riittää kuin duracell patterissa, vaikka kuinka saisi juosta hönttästä. Olin ennen Seitan poismenoa ajatellut kolmatta koiraa ja tarkoitus olisikin nyt jossain vaiheessa löytää Riitille kaveri kotiin jahka tässä elämä alkaa taas rullaamaan hyvillä mielin.

29.päivä on Kangasalan ryhmänäyttelyt joihin olen Riitin ilmoittanut. Pitäisi ruveta taas vähän muistuttelemaan käytöstapoja sinne. En ole hirveän innostunut tällä hetkellä tapahtumasta, mutta onpahan muuta ajateltavaa ja koiramaista menoa.

Muistoissa Seita

Yksi kovimmista reissuista takana. Sinne lähti maailman paras koira viimeiselle matkalleen, turhan monta vuotta liian aikaisin. Hyvä tyttö Seita, nyt saat juosta vapaana. 23.7.2007-11.11.2014


























Kirjoitan Seitasta lisää myöhemmin. Nyt tuska menetyksestä on aivan liian suuri ja vetää sanattomaksi. Liian monta unetonta yötä takana, vaikka tiedän päätöksen olleen oikea ja tietynlainen kivi onkin harteilta pudonnut. Vaikea vain uskoa että tuota koiraa ei enää ole - ainahan se on tossa vieressä varjona kulkenut. Seita jätti ison aukon kotiin ja nyt on pakko opetella olemaan ilman sitä. Päivä kerrallaan eteenpäin.