Elämä jatkuu.

Seitalle alkoi pikkuhiljaa nyt kesän aikana tulla kasvaimia jälleen tuohon jalkaan, mistä niitä oli jo ennestään leikattu. Myös rinnasta ja kitalaesta löytyi pienet kasvaimet. Muuten minun puolesta koira olisi saanut olla patteineen niin kauan kun vain pystyi koiranelämää niiden kanssa elämään. Tassussa olevat kasvaimet kuitenkin vaivasivat liikkumista, koska ne osuivat maahan ja hinkkautuivat auki. Muuten Seita oli koko ajan iloinen oma itsensä.

Sanomattakin selvää että tassu oli kuitenkin kipeä ja vaivasi, joten varattiin aika eläinlääkärille. Kuten jo itsekin arvelin, vaihtoehtoina ei ollut kuin jalan amputointi. Joku olisi siihen saattanut lähteäkin mukaan, mutta minun mielestä se olisi kuitenkin rajoittanut Seitan elämää eikä minun mielestä se olisi parantanut elämänlaatua. Kuitenkin kun kasvaimia oli jo muuallakin, niin Seita oli tikittävä aikapommi. Keuhkoista ei kuulunut mitään erikoisia ääniä, mutta eläinlääkärin mukaan kasvaimet olisivat suurella todennäköisyydellä levinneet sisäelimiinkin. Mietittiin myös tuota kitalaessa olevaa kasvaimen alkua ja sitä mihin tahtiin tassun kasvaimet olivat kasvaneet.

"Mieluummin vaikka kuukausia liian aikaisin, kuin päivääkään liian myöhään." En halunnut enää tyttöä enempää kiusata ja niin elämäni koira nukkui pois. Vaikka Seitan tuntien tiedän päätöksen olleen oikea, en voinut välttyä "entä jos" ajatuksilta. Ne vaivasivat minua ennen ja jälkeen eläinlääkärillä käynnin. Seita kuitenkin käveli klinikalle ihan pirteänä omana itsenään, häntä heiluen, mutta hieman linkaten. Tuntui kun olisin vienyt tervettä koiraa piikille, vaikka tiesin ettei näin ollut. Tunne oli kuitenkin hyvin lohduton.

Niinhän se vain on että elämä kuitenkin jatkuu. Riitti oli hyvin levoton ja hämillään pari päivää, mutta alkoi sitten palautua omaksi itsekseen. Virtaa sillä riittää kuin duracell patterissa, vaikka kuinka saisi juosta hönttästä. Olin ennen Seitan poismenoa ajatellut kolmatta koiraa ja tarkoitus olisikin nyt jossain vaiheessa löytää Riitille kaveri kotiin jahka tässä elämä alkaa taas rullaamaan hyvillä mielin.

29.päivä on Kangasalan ryhmänäyttelyt joihin olen Riitin ilmoittanut. Pitäisi ruveta taas vähän muistuttelemaan käytöstapoja sinne. En ole hirveän innostunut tällä hetkellä tapahtumasta, mutta onpahan muuta ajateltavaa ja koiramaista menoa.