Kirjoitan Seitasta lisää myöhemmin. Nyt tuska menetyksestä on aivan liian suuri ja vetää sanattomaksi. Liian monta unetonta yötä takana, vaikka tiedän päätöksen olleen oikea ja tietynlainen kivi onkin harteilta pudonnut. Vaikea vain uskoa että tuota koiraa ei enää ole - ainahan se on tossa vieressä varjona kulkenut. Seita jätti ison aukon kotiin ja nyt on pakko opetella olemaan ilman sitä. Päivä kerrallaan eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti